Mä rakastan mun vatsaa todella paljon. Mun mielestä vauvamaha on vaan kaunein asia mitä on ja myös luonnollinen asia. On hienoa seurata sitä, kuinka vatsa viikko viikolta kasvaa isommaksi ja vauva sen sisällä vahvistuu ja kasvaa. Nämä asiat saavat raskauden tuntumaan oikeasti elämän parhaalta ajalta, mikä välillä on vaikeaa kaikkien kipujen ja pahoinvointien keskellä.
Mutta jotenkin mun on tosi vaikeaa hyväksyä muita kropassani tapahtuvia muutoksia. Rintoihin tuli heti aluksi raskausarpia, joita on todella paljon. Samoin nyt myös reisiin on alkanut ilmestymään raskausarpia. Yritän kantaa niitä ylpeydellä, mutta se ei ole helppoa... Yritän ajatella, että ne ovat merkkejä siitä että olen elämässä tehnyt ja saavuttanut jotain todella hienoa ja arvokasta.
Toinen, mikä on mielestäni todella ahdistavaa on vieraiden ihmisten katseet. Faktahan on se, että näytän todella nuorelta. Tästä johtuen saan päivittäin osakseni katseita, kun ihmiset katsovat sellaisella "jahas tuleva teiniäiti" -ilmeellä. Tiedän näyttäväni todella nuorelta, mutta totuushan on se, että täytän kuitenkin pian 20 vuotta. Toisaalta, yritän ajatella sitäkin asiaa positiivisesti, mutta välillä se on hankalaa. Haluaisin kuitenkin, että minuun suhtauduttaisiin kuin ikäiseeni, eikä kuin lapseen.
Tulipa sekava teksti, mutta toivottavasti joku sai ajatuksistani kiinni.
.jpg)