Viime yönä en nukkunut kuin muutaman tunnin, niin paljon jännitin tulevaa ultraa. Aamullakin suorastaan tärisin pelosta ja jännityksestä ja tuntui että ei meikkejä naamaan saanut, kun kädet tärisi niin paljon.
Pelot hälveni oikeastaan samantien ja jännitys oli tipotiessään, kun ruudulle pamahti tämän näköinen pikku veijari. Kyllähän siinä tulevilla vanhemmilla molemmilla vierähti kyynel. <3 Siellä se pikkuinen sätki ja potki joka suuntaan, eikä tehnyt ainakaan ultraamisesta mitenkään helppoa. On se vaan suloinen ja ihan kuin pieni ihminen!
Laskettuaika siirtyi eteenpäin, eli se on siis 8.5.2015 ja viikot oli 11+5. Eli perjantaina on ensimmäinen kolmannes raskautta takana ja pitäisi ehkä pahoinvoinnin ja muunkin ruveta helpottamaan ihan todenteolla. Pääsee nauttimaan tämän raskauden mukanaan tuomista hyvistä puolista.
Nassikalla oli kaikki hyvin ja lääkäri sanoi, että todennäköisyys että ei saada tervettä lasta on 1:10000, eli erittäin pieni. Tuntui hyvältä, kun tajusi että toisella on kaikki juuri niinkuin pitääkin. Enkä voi käsittää, että se näyttää jo ihan pieneltä ihmiseltä! Nähtiin 4D ultrallakin toista ja saatiin tällainen hellyyttävä kuva, jossa toinen näyttää nyrkkejä.
Voi että, tänään ihan todenteolla konkretisoitui se, että tuolla masussa ihan oikeasti joku asustelee. On se vaan niin suloinen ilmestys. Ja musta tulee ihan oikeasti äiti!
Kokonaisuudessaan tuo äitiyspoliklinikan käynti (minulla oli siis samassa tuo niskaturvotus ultraäänitutkimus, kätilön aika ja lääkäri) oli mielestäni oikein miellyttävä ja henkilökunta oli mukava. Päivä vierähti nopeasti ja sain kauheasti uutta informaatiota tulevasta ja uusia aikoja. Jännää!
Iltapäivästä aloin vaan olemaan jo aika kiukkuinen, koska en koko päivänä kerinnyt syömään ja sen takia onkin sitten ollut koko illankin huono olo. Myös väsymys painoi päälle, koska tosiaan viime yönä sain nukuttua ihan vain muutaman tunnin kun jännitin tulevaa niin paljon.
Mutta pääasia on, että babylla on kaikki hyvin ja se kasvaa kovaa vauhtia! On se vaan niin ihana, äidin oma rakkaus. Rakenneultraankin saatiin jo aika ja se onkin sopivasti 31.12 .
PS. Jos tänne joku tuttu eksyy, niin ilmoitahan toki itsestäsi kommenteissa! :D Ja oon pahoillani, jos et tästä vauva-asiasta tiennyt.
Laskettuaika siirtyi eteenpäin, eli se on siis 8.5.2015 ja viikot oli 11+5. Eli perjantaina on ensimmäinen kolmannes raskautta takana ja pitäisi ehkä pahoinvoinnin ja muunkin ruveta helpottamaan ihan todenteolla. Pääsee nauttimaan tämän raskauden mukanaan tuomista hyvistä puolista.
Nassikalla oli kaikki hyvin ja lääkäri sanoi, että todennäköisyys että ei saada tervettä lasta on 1:10000, eli erittäin pieni. Tuntui hyvältä, kun tajusi että toisella on kaikki juuri niinkuin pitääkin. Enkä voi käsittää, että se näyttää jo ihan pieneltä ihmiseltä! Nähtiin 4D ultrallakin toista ja saatiin tällainen hellyyttävä kuva, jossa toinen näyttää nyrkkejä.
Voi että, tänään ihan todenteolla konkretisoitui se, että tuolla masussa ihan oikeasti joku asustelee. On se vaan niin suloinen ilmestys. Ja musta tulee ihan oikeasti äiti!
Kokonaisuudessaan tuo äitiyspoliklinikan käynti (minulla oli siis samassa tuo niskaturvotus ultraäänitutkimus, kätilön aika ja lääkäri) oli mielestäni oikein miellyttävä ja henkilökunta oli mukava. Päivä vierähti nopeasti ja sain kauheasti uutta informaatiota tulevasta ja uusia aikoja. Jännää!
Iltapäivästä aloin vaan olemaan jo aika kiukkuinen, koska en koko päivänä kerinnyt syömään ja sen takia onkin sitten ollut koko illankin huono olo. Myös väsymys painoi päälle, koska tosiaan viime yönä sain nukuttua ihan vain muutaman tunnin kun jännitin tulevaa niin paljon.
Mutta pääasia on, että babylla on kaikki hyvin ja se kasvaa kovaa vauhtia! On se vaan niin ihana, äidin oma rakkaus. Rakenneultraankin saatiin jo aika ja se onkin sopivasti 31.12 .
PS. Jos tänne joku tuttu eksyy, niin ilmoitahan toki itsestäsi kommenteissa! :D Ja oon pahoillani, jos et tästä vauva-asiasta tiennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti