Teehetki

Mun on pakko myöntää että yksi tämän raskauden mukanaan tuoma haittavaikutus tai oire miten sen nyt ikinä sanoisikaan harmittaa mua ihan suunnattomasti. Puhun nyt siitä, että mua ällöttää ja etoo kahvi ihan suunnattomasti. Ennen rakastin kahvia ja join sitä monta kuppia päivässä ja aamutkaan ei ilman kupillista kahvia käynnistyneet. Nykyään pelkkä haju ällöttää ja väkisin olen muutaman kupin tuota ennen niin taivaallista juomaa juonut, mutta siitä on seurannut joko välitön tuttavuus vessanpöntön kanssa, koko kahvin nauttimisen ajan kestänyt kakominen tai sitten ihan jumalaton närästys. Ärsyttää!

Pelkään myös, että raskauden jälkeenkään kahvi ei maistu. Vaikka noh, toki sitä huomaa jo nyt kuinka paljon paremmin elimistö toimii kun ei kahvia juo. Maha ei ole kokoajan sekaisin ja saan paljon paremmin nukuttuakin. Mutta saapa nähdä miten käy, maistuuko tälle mammalle synnytyksen jälkeenkään enää ikinä kahvi.

Jossain vaiheessa koitin juoda lidlin pikakahvia vanilijan ja karamellin makuisena, mutta sekin jäi oikeastaan aika nopeasti pois, vaikka se ihan hyvää olikin. Ei vana maittanut. Ja siitäkin puski jonkin verran se kahvin maku lävitse mikä etoi pienissäkin määrin jossain vaiheessa. Nyt uskon että pystyisin tuota kyllä juomaan, mutta en jaksa vaivautua.

Olen kuitenkin löytänyt uuden rakkauden kahvin tilalle, vaikka en sitä yhtä aktiivisesti jostain kumman syystä juokkaan. Silloin tällöin nautittuna tuo on kuitenkin taivaallista. Kyse on siis teestä. Olen teetä aikaisemminkin juonut, mutta nyt se jotenkin tuntuu ihan yleelliseltä hemmottelulta aina silloin tällöin ja iltaisin kupillinen teetä rauhoittaa kummasti. Uusin rakkauteni on pirkan vihreä minttutee, joka on ihan taivaallista. Sitä tulikin äskön nautittua ja tekaisin sen kaveriksi vielä teeleipää. Nautin!

Miten te muuten siellä ruudun toisella puolella juotte teenne? Itsehän laitan siis teehen maitoa. Haluaisin kovasti tuosta tavasta opetella eroon, koska ei se maito kuulu teehen (meinasin kirjoittaa, että ei se tee kuulu maitoon... Totta kyllä sekin :D). Sokeria tai hunajaa en ole ikinä teeheni sotkenut, enkä liioin sokeria kahviinkaan silloinkun kahvia join. 

Minulle saa suositella kaikkia herrkullisia teitä (taivutetaanko tee oikeasti noin...?) ja jos jotain muuta on yököttänyt/yököttää raskauden aikana kahvi niin kaipaan kokemuksia. Myös siitä, että rupesiko raskauden jälkeen kahvi maittamaan.

Päihteettömyys

Raskaus tarkoittaa mulle automattisesti 100% päihteettömyyttä. Eli ei missään nimessä tippaakaan alkoholia ja tupakoinnin lopettaminen oli myöskin minulle itsestäänselvyys. Ennen raskautta käytin alkoholia aika runsain määrin (joskin olin vähentänyt sitä juomista myös ennen raskaaksi tuloa aika paljon verrattuna siihen mitä se jossain vaiheessa oli) ja tuntui, että ei minulla oikeastaan muuta tekemistä edes ollut kuin ryypätä.

Nyt oikeastaan muutaman kuukauden selvinpäin olemisen jälkeen olen alkanut miettiä alkoholinkäyttöä ja sen hyviä ja huonoja puolia. Onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä? Ei siinä loppujen lopuksi ole. Yleensä tulee tehtyä vain jotakin tyhmää ja seuraavana aamuna on ihan järkyttävä krapula ja todnenäköisesti myös morkkis edellisen illan tekemisistä. Siksi olenkin ruvennut miettimään humalahakuista alkoholinkäyttöä ja sitä, että haluanko enää käyttää alkoholia raskauden jälkeenkään. En tiedä, koska en koe että alkoholin ansiosta olisin saavuttanut elämässäni mitään positiivista. Joo, kyllähän se tekee minusta todella ujosta ja epäsosiaalisesta ihmisestä sosiaalisen, iloisen ja ylipirteän. Mutta se ei ole todellisuus kun en minä OIKEASTI ole sellainen. Ja yleensä se ylisosiaalisuuskin hävettää seuraavana aamuna. En tiedä haluanko enää käyttää alkoholia. Saa nähdä. Eikä se alkoholi edes maistu hyvältä.

Toinen asia on tupakka. Muutama päivä positiivisen raskaustestin jälkeen lopetin tupakoinnin täysin. Nyt takana on yli 8 viikkoa tupakatonta aikaa. Olen aikaisemminkin yrittänyt tupakointia lopettaa vaikka millä vippaskonstilla (sähkötupakka, nikotiinipurkka, ilman mitään), mutta ikinä mieleni ei ole ollut tarpeeksi vahva sitä lopettamaan. Poltin tupakkaa yli 4 vuotta ja lopetin seinään. Poltin melkein askin päivässä ellen enemmänkin. Ajatus siitä, että olisin polttanut ja se olisi vaikuttanut lapseeni oli ja on sietämätön. Mielestäni raskaus on tarpeeksi hyvä syy lopettaa.

Lopettaminen ei tehnyt edes tiukkaa. En oikeastaan kärsinyt minkäänlaisista vieroitusoireista, eikä minun erityisemmin ole tehnyt edes mieli tupakkaa. Muutakuin sosiaalisessa mielessä, kun joku muu polttaa tai on menossa tupakalle niin saattaa tulla sellanen olo että ennen olisin minäkin mennyt, mutta en enää. Lopettaminen oli siis todella helppoa, kun motivaatio on kohdillaan. 

Enkä tässä nyt halua tupakoivia äitejä dissata, se on jokaisen oma valinta. Itselleni tupakoiminen ei vaan olisi tullut kuuloonkaan, jos en olisi pystynyt lopettamaan ja se olisi lapseeni jotenkin vaikuttanut olisin varmaan koko lopun elämääni ollut itselleni vihainen siitä. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin joka asiassa lapseni parasta, en itseäni.